Kanteleet
Rakentamieni kanteleiden mallit perustuvat vanhoihin suomalaisiin kantelemalleihin ja niihin työmenetelmiin jotka ovat olleet käytössä sillä aikakaudella jolta soittimet ovat. Käyttämäni materiaalit ja työstömenetelmät ovat perinteisiä. Esimerkiksi yksipuiset kanteleet koverran käsityövälineillä ja pintakäsittely tapahtuu savustamalla savupirtin tapaan savusaunassa. Talonpoikaiskanteleiden valtakaudella soitinrakentajalla on ollut käytössä jo monenlaisia käsityövälineitä ja pintakäsittely on tehty väripigmenteillä ja öljylakalla.
Saarijärven kantele
Saarijärven kantele perustuu saarijärveläisen Jooseppi Pohjolan kantelemalliin. Kanteleen kannessa on lyyran kuva ja sen pintakäsittely on toteutettu perinteiseen tapaan. Kanteleen kansi- ja pohjarimat, tukirakenteet, viritystapit, sekä kielitys on suunniteltu vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Bassokieliä neljä A1, C2, D2, G3. Melodiakieliä 15 kappaletta, D4-D6.
Kansi ja pohja: kuusi
Sivut: leppä
Tappilistat: vaahtera
Viritystapit: teräs, 5 mm
Korpiselän kantele
Korpiselän kantele on rakennettu Suomen Kansallismuseoon vuonna 1916 saadun korpiselkäläisen kanteleen mallin mukaan. Kanteleen sivut on taivutettu yhdestä koivulaudasta. Puutapeilla sivuihin kiinnitetyt kansi ja pohja ovat kuusta. Viritystappien ja kielenpitimien alla oleva puu on vaahteraa. Kanteleen osat on kiinnitetty yhteen liimalla ja puunauloilla. Kanteleen pintakäsittely on tehty perinteisillä väripigmenteillä ja pellavaöljyllä.
Kanteleen rakentamisessa on pyritty säilyttämään kanteleen alkuperäinen idea ja sointi. Materiaalit ja rakennustekniikka ovat perinteisiä. Kanteleen viritystapit ja kielinastat ovat moderneja. Tämä takaa soittimen hyvän viritettävyyden ja virityksen pitävyyden. Soittimen keveä rakenne ja kielitys, sekä alkuperäistä soitinta kunnioittava rakennustapa antaa soittimelle heleän äänen, joka on ollut tunnusomaista kanteleelle 1800-luvulla.
Kansi ja pohja: kuusi
Sivut: koivu
Tappilista, ponsi: vaahtera
Viritystapit: teräs ø 5,0 mm
5-kieinen kantele Pohjois-Pohjanmaalta
Kantele on rakennettu pohjois-pohjanmaalaisen soittimen mukaan, jonka on rakentanut H. Roponen 10.9.1893. Soittimen on tuonut museoon kenttämatkoillaan A. O. Väisänen. Soitin on rakennettu perinteisillä menetelmillä yhdestä puusta. Kantele on koverrettu ontoksi alhaaltapäin tuoreesta puusta. Tämän jälkeen puu on kuivattu ja soitin on viimeistelty. Kantele on värjätty tummaksi savusaunassa ja käsitelty pellavaöljyllä.
Emäpuu: tervaleppä
Viritystapit: vaahtera
Varras: rautanaula
Kielet: teräs 0,35 mm tai vaski 0,45
Vaskikantele
Elias Lönnroth tapasi Ontrei Malisen vuonna 1833. Malinen oli paras niistä runonlaulajista joita hän oli siihen mennessä tavannut. A. A. Borenius seuraili Lönnrotin jälkiä ja osti Malisen vuonna 1833 tekemän kanteleen Helsingin yliopiston historiallisen museon kokoelmia varten. Vaskikanteleen rakennusaineena on käytetty mäntyä. Soitin on koverrettu ontoksi pohjastapäin. Kantele on varsin isokokoinen ja painava, 782 grammaa. Kanteleen kansi on kuitenkin melko ohut 3-5 mm. Vaikka ponsi näyttää päällepäin pienikokoiselta on ponnen alle jätetty puuta paljon. Kanteleen sointi on lämmin ja sen vaskiset kielet soivat todella pitkään. Kantele on värjätty savusaunassa tummaksi.